Viikko takana elämää Hillan kanssa, elämää ilman Tooraa.  Kiitos niille kaikille jotka ovat kyselleet kuinka olen jaksellut. Kaikesta huolimatta hengissä olen ja suru ei tapa. Tänään olisi ollut Varkauden ryhmänäyttely ja Gordyn olin sinne ilmoittanut mutta en jaksanut sinne lähteä. Tällä hetkellä tuntuu niin toissijaiselta moiset näyttely touhut!

Viikonloppua sitten vietettiin mökillä ja oli ihana seurata kuinka Senni oli ottanut vara äidin roolin. Se opetti Hillalle metsästyksen taitoja ja kuinka metsässä liikutaan.  Pikku sammakoita kovasti pyydystivät ja kaikki mahdolliset puupinojen ja kivien kolot katselivat yhdessä:) Gordy on nyt sitten varmaankin tajunnut että Hilla on tullut jäädäkseen eikä lähdekkään luotamme pois. Gordy selvästi mököttää ja osoittaa mieltään minulle. Gordy viihtyy nyt paljon enemmän muiden perheen jäsentemme kanssa kuin minun.  Ampi ja Roosa ovat täysin Hillan hyväksyneet. Jotenkin tuntuu että Hilla on tuonut myös elämän iloa meidän kaikille koirille ja ovat nyt jotenkin paljon virkeämpiä kuin ennen vai johtuuko sitten myös siitä että Toora on nyt poissa. Viimeisimmät ajat Tooran elämä kului lähinnä syöden ja nukkuen ja kun Toora nukkui muut nukkuivat vieressä vahtien Toora mummia.